Miksi sepän työ oli entisaikaan niin arvostettua?

Ennen ei ollut nykyaikaisia rautakauppoja, joista olisi voinut ostaa rakennustarvikkeita

Aikana, jolloin sepän työ oli niin kovin arvostettua, että seppiä pidettiin kyläyhteisöjensä arvostettuina jäseninä, ei ollut nykyaikaisen kaltaisia rautakauppoja, joista olisi voinut ostaa esimerkiksi nauloja. Tämän vuoksi oli erittäin tärkeää, että sepät osasivat takoa nauloja talojen rakentamista varten. Puurakenteisten talojen rakentaminen olisi ollut aika lailla mahdotonta ilman sepän takomia nauloja, joten ei olekaan ihme, että sepän kättentöitä niin kovin arvostettiin.

Maataloustöissä tarvittiin runsaasti sepän takomia työvälineitä

Maatalous oli Suomessa ennen tärkeä elinkeino ja tilalliset tarvitsivat maatilojensa töissä tietysti erilaisia työvälineitä, joita seppä pajassaan takoi. Seppä osasi myös korjata rikki menneitä työkaluja sekä huolehti siitä, että esimerkiksi viljanleikkuussa käytetyt välineet olivat riittävän teräviä. Sepän työpanos maanviljelijöiden apuna oli merkittävä, mikä selittää osaltaan sepän arvostettua asemaa.

Seppä takoi hevosille kengät

Hevonen oli entisaikaan erityisen tärkeä kotieläin maatiloilla. Hevosia käytettiin apuna monipuolisesti sekä maa- että metsätöissä. Ilman asianmukaisia kenkiä hevoset olisivat kuitenkin olleet pulassa. Jälleen seppä astui apuun takomalla hevosille sopivat kengät, joiden avulla niiden oli mahdollista tarjota isännilleen paras mahdollinen työpanos. Suomalainen hevonen on kulkenut kansamme kanssa pitkän yhteisen matkan ja sitä on arvostettu sekä ahkerana työntekijänä että perheenjäsenenä. Hevosenkenkien takomisen taito olikin omiaan lisäämään seppien arvostusta.

Seppä oli oman aikansa ammattikouluttaja

Entisaikaan ei ollut myöskään nykyisen kaltaista ammattikoulutusta. Tämän vuoksi olikin tosi tärkeää, että sepät veivät omia taitojaan eteenpäin kouluttamalla oppipojista oman työnsä jatkajia – uusia seppiä. Koulutuksen alkuvaiheessa nämä sepän oppipojat saivat tehtäväkseen melko yksinkertaisia tehtäviä. He saattoivat esimerkiksi sytyttää tulisijan aamuvarhaisella sepän pajassa ja kantaa sepän tarvitsemaa vettä. Samalla he kuitenkin näkivät sepän työssään ja imivät itseensä tietoa työstä, jota he toivoivat voivansa itsekin tulevaisuudessa tehdä. Vaikka sepän työskentelyolosuhteet olivatkin kenties nykyaikaisesta näkökulmasta katsottuina kovin haastavat ja vaikka sepän työ olikin varmasti fyysisesti raskasta, oli hänen asemansa niin kovin arvostettu, että monet nuoret pojat haaveilivat sepän ammatista. Mikäpä olisikaan ollut tähän parempi keino kuin hakeutua sepän koulutettavaksi?